Aika on kiirehtinyt hurjaa vauhtia eteenpäin, koska elämäni on kiirettä täynnä. Viime aikoina maailmassani on riittänyt tekemistä ja tapahtumia, vaikkakin lähinnä sosiaalisen elämäni ulkopuolella. Arjen kiireet ovat ihanalla tavalla pitäneet ajatukseni pitkälti poissa rakkauden kaipuustani, minkä näen vain hyvänä asiana. Ikävöin kyllä elämääni rakasta miestä, mutta tämä pitkä väliaika elämäni rakkaustarinassa on luonut mielenrauhaa ja antanut mulle tilaa tutkia rauhassa itseäni.
Edellinen kirjoitukseni avasi silmäni Jätkän suhteen ja huomasin herkemmin kyseisen herran kehnommat luonteenpiirteet, joten perhoset eivät ole lepatelleet vatsassani tammikuun jälkeen. Yli kuukausi sitten sain treffitarjouksen eräältä nuorelta mieheltä, jonka olen kerran tavannutkin treffien merkeissä. Olen kuitenkin kärsinyt motivaation puutteesta miesten treffailun suhteen, sillä olen huomannut jopa nauttivani sinkkuuteen liittyvästä vapaudesta. Suostuin kyllä treffitarjoukseen pienen harkinnan jälkeen, mutta olen arjen kiireiden nimissä lykännyt varsinaisille treffeille lähtemistä.
Arjessa huomioni on kiinnittänyt eräs toinen sinkkumies, herra Koomikko, jota näen lähes päivittäin. Hän saa mut ihanalla tavalla nauramaan, vaikka en edes kovin herkästi naura. Juttelin yhtenä iltana hänen kanssa pidempään netissä lähinnä deittailusta ja sinkkuuden hankaluuksista, jolloin tajusin olevani hänestä jokseenkin kiinnostunut. Tosin en usko olevani hänen tyyppiä ja mä en edes koe todella olevani valmis mihinkään kevyeen tai vakavaan, joten kevyttä flirttiä enempää en hommaan panosta.
Vajaassa kahdessa kuukaudessa olen löytänyt vastauksia ihmissuhdeongelmiini. Teini-ikäisestä saakka olen kokenut uusien tuttavuuksien luomisen jokseenkin hankalaksi, vielä vaikeampana olen pitänyt ystävyyssuhteiden solmimisen. Erään hedelmällisen keskustelun myötä tajusin, kuinka mun lahjakkuus lukea muita ihmisiä oikeasti haittaa jossain määrin mua luodessani uusia ihmissuhteita. Olen pitkään osannut lukea ihmisiä siinä määrin hyvin, että tiedän jo tunnin tai kahden juttelun jälkeen, millainen ihminen on kyseessä ja millaisen ihmissuhteen voisin tai haluaisin hänen kanssaan luoda. Erittäin harvoin kukaan on onnistunut ns. sosiaalista vaistoani huijaamaan, vielä harvemmin olen arvioinut ihmisen väärin. Mä pidän tästä sosiaalisesta herkkyydestäni, jolla osaan lukea ihmisiä tehokkaasti, nopeasti ja pitävästi. Mä en vain osaa hidastaa tahtiani sosiaalisten suhteiden luomisessa, jotta vastapuoleni pysyisi riittävän hyvin käänteissä mukana. Huomaamattani saatan siis kiirehtiä asioissa liikaa ja hoputtaa samalla muita, kun etenen asioissa omaa tahtiani. Onneksi olen vihdoin tajunnut tämän piirteen itsessäni, jotta voin yrittää muuttaa omaa käytöstäni.
Olen löytänyt siinä määrin ongelmallisia käytösmallejani aiemmissa ihmissuhteissa viimeisimmän eroni jälkeen, että osaan paljon huolettomammin suhtautua tulevaan. Koska tunnen itseni paremmin ja tiedän, missä asioissa mun kannattaa kehittää itseäni, saan hiljalleen uskoni takaisin parempaan tulevaisuuteen. Ihanteellisessa tilanteessa siihen parempaan tulevaisuuteeni kuuluu mies ja lapsia, mutta elämä ilman noita kahta ei vaikuta enää niin tyhjältä ja surulliselta kuin aiemmin. Rakkautta saa ystäviltäkin ja kumppanuutta tuttaviltakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti